Liian pienet ympyrät

Omaan laatikkoonsa yhteiskunnassa määrämittautunut ihminen pakertaa vakio-oloissa vakiotahtiin antamatta sen enempää hermostuksen kuin riemastuksen hulvahtaa yli äyräiden.

Mutta kun ympärillä aletaan uutisoida tapahtuvan niin myös oma mieli menee helposti poikkeustilaan - vaikkei siihen oman reitin varrelta aihetta olisikaan. Mieli panee toimimaan toisin ja tartuttamaan sen muihinkin. Ja yhtäkkiä meillä on yhteinen suuri hermostus, koska mikään tunnu perustuvan siihen mihin tavallisesti ja uudet ohjenuorat - jos niitä on - jäävät yleisen hälinän jalkoihin.

Pienenä mitään tietämättömänä meillä oli pallo hallussamme ja palvelu pelasi. Ajatuksen ympyrät saivat kasvaa ja totuuksillemme naurettiin ihailevasti. Koulussa maailmamme kasvoi 30 ihmisen yhteistyökuvioksi ja ympyrämme useampikielisiksi, maat ja meret kattaviksi, menneitä ja tulevia uteleviksi - verkostoituviksikin. Mikä aikaansaajayrityys luokastamme tuota vauhtia edeten huomiseen maailmaan olisi kasvanutkaan!

Sitten tuli laatikko: viimeistään ensimmäisen työpaikkamme organisaatiokaavio, jonka ahtaimpaan vastuu- ja valtuuslaatikkoon meistä leikattiin organisaation sillä hetkellä tarvitsemat rahkeet. Loppuosa meistä ei ollut tervetullut työpaikalle eikä muutenkaan sotkemaan päiväjärjestystä. Etenemisemme toiseen vähän isompaan laatikkoon riippui organisaation haluista ja unelmista, eipä juuri meidän. Tietenkin voimme hyvinä aikoina hypätä johonkin toiseen toisen organisaation laatikkoon.

Jotkut meistä vieroksuivat tai saatiin vieroksumaan laatikkoamme niin paljon, että päätimme perustaa oman ympyrän: Yrityksen. Siinä saisivat päämme luonnonluomat ajatusradat ja luontaisat taipumuksemme laatikoitumatta revittää rahkeitaan oman itsemme ja aikaansaannoksiamme kaipaavan ympäristömme hyväksi. Itse 37 vuotta yrittäjänä toimineena osaan kyllä arvostaa ympyröitä yli kaikkien laatikoiden (vaikkei se yrittämisen ihanuus aina valmiiseen pöytään istumisen onnea tuottanutkaan).

Ihminen on kuitenkin ympyräeläjä, väitän - ei laatikkoon tai useampaan palasteltavaksi tarkoitettu annos.

Ympyröidemme etsimisen kaipuu kanavoituu nettiaikana hakeutumisena yhä uusiin yli rajojen ulottuviin vuorovaikutustilanteisiin kunkin kaipaamiin suuntiin. Koulukaverit ovat jo eksyneet kukin laatikkoihinsa ja vieraisiin tutustuminen jää helposti pintahipaisuksi. Omaa kansainvälistä haastetasoa ei osaa oivalluttaa kukaan. Mutta jostain sieltä se ehkä jollain kriteerillä löytyy.

Suomi-koulun lisäksi tämä maa on jo tosi pitkän kouluoppimäärän verran käynyt EU-koulua. Saanut uudet väljemmät rajat, kattavampaa lainsäädäntöä yhteishaasteineen, yhteismitallista arvonmittaa kukkaroon... Toki lisäksemme unionin muutkin ihmiset koko ihmiskunnan tavoin juuri nyt on julistettu poikkeukselliseen lamaan - ja iso osa kovallakin kädellä.

Entäpä jos yhdessä päättäisimme löytää tulevalle ajalle uudet mielekkäämmät ympyrät? Ei kumoamaan tähänastisia vaan rikastavasti täydentämään niitä ja hiomaan niiden särmiä ihmismäisempään suuntaan?

Suostuisitko tältä perustalta ilman ennakkoluuloja vilkaisemaan unioninlaajuista ihmisenkokoista konseptia http://www.personaleu.eu ? Ja mielellään ahmimaan sitä omassa järjestyksessäsi niin paljon kuin sielu sietää?

Juuri nyt on tällä maailman suunnalla montakin isoa uuden suunnan valintatilannetta. Olisitko se uusi suunta Sinä?
Yltyvin yhteistyöhaastein

Kurre